Jälkimakuja luennoilta 2012
Tämän blogin syntymisen kiitos kuuluu Internet-palveluiden -kurssille, johon sisältyy yhtenä osana blogit. En mene lupaamaan, että aion hamassa tulevaisuudessakin vielä päivittää blogiani. Voihan sitä kumminkin yrittää. Tälle Jälkimakuja-sivulle kirjoittelen näiltä luentotunneilta mieleenjääneitä juttuja ja puuhasteluja. Vähän jälkijunassa tulee kirjoiteltua, mutta kirjoitanpahan jotakin :)
Ensimmäisillä tunneilla mietittiin mitä internet-palvelut pitävät sisällään ja päätimme yhdessä mitä erilaisia sosiaalisia yhteisöjä ja palveluja kävisimme läpi. Tulemme jossain vaiheessa kurssia tutustumaan mm. Twitteriin ja Tumblriin sekä Twitch.tv:seen ja Livestream.comiin. Nimeltä mainituista Twitter on ainoa, jonka tiedän entuudestaan, eli uutta asiaa on luvassa.
Yksi asia mikä tekee kurssin suorittamisesta mielenkiintoisen on expan eli pojojen eli kokemuspisteiden kerääminen. Ja kuten peleissä, niin myös kurssilla pisteiden kertyminen nostaa tasoa eli leveliä. Kurssin lopussa leveli määrää, minkä arvosanan tulee saamaan. Todella erikoinen tapa ansaita arvosana ja paras juttu on se, ettei ole ollenkaan tenttiä. Ajatuksena expojen kerääminen tuntuu työläältä. Ehkä se on asian uutuus, joka vaikuttaa ja vastarannan kiiski ei ole vielä tottunut ajatukseen.
Olemme nyt tutustuneet Crowdsourcing ja Wisdom of Crowds -käsiteisiin. Ihan outoja... tai on ne varmaan joskus saattanut olla puheena jossakin, mutta emmie vaan muista mittään. Ensinnä mainittu on suomennettu joukkoistamiseksi. Asian voisi ymmärtää työn tai työtehtävän ulkoistamisella. Esimerkiksi Star wreck -elokuvan osa tuotantovaiheista ulkoistettiin yleisölle. Siten säästyi omaa pääomaa, mutta työ saatiin tehtyä. Toisena esimerkkinä voisin mainita tuoreimmassa Pelaaja-lehdessä (marraskuu/2012) olleesta artikkelista, jossa kerrottiin roolipeli Project Eternitystä, jonka rahoittajana olivat pelaajat.
Jälkimmäisessä käsitteessä, Wisdom of Crowdsissa, ryhmä vaikuttaa yksilön mielipiteeseen tai tapaan ajatella. Selvitimme asiaa teettämällä kyselyn erilaisille kohderyhmille. Kohderyhmät jaettiin ns. tyhmiin, viisaisiin ja satunnaisiin ryhmiin. Kaikki osallistuneet vastasivat täsmälleen samoihin kysymyksiin. Vastauksista koottiin ryhmien keskiarvo ja niitä verrattiin keskenään. Tuloksena oli se, että tietynlaisessa porukassa järjenkäyttö oli ihan omaa luokkaansa. Tarinan opetus lienee se että, jos joskus joudut vastaamaan kyselyyn ja et halua antaa tyhmää kuvaa itsestäsi, varmista että kyselyyn vastaa mahdollisimman paljon erilaisia henkilöitä.
Wikipedia, tuo nörttikansan ja monen muun ensisijainen tiedonlähde. Kaikkiin teksteihin ei ole luottaminen, koska kuka tahansa pystyy tuottamaan sinne tekstiä. Tarkoittaa siis sitä, että viimeksi lukemasi teksti Wikipediassa voisi hyvinkin olla pelkkää puutaheinää ja muuta helinää. Meidänkin pitäisi rekisteröityä Wikipediaan ja tuottaa Oamkin sivulle jotain matskua. Mitäköhän kivaa sitä keksisi..?
Nykypäivänä niin oikeassa elämässä kuin internetissäkin verkostoituminen on iso asia. Kummin sedän kaima voi hyvinkin tuntea sen veljen tädin lankomiehen, joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun jne. Ja tämä "jne" voi olla se tärkeä yhteyshenkilö, jonka kautta kaikki jännä tapahtuu. Six degrees of separation tai kuusi erottavaa askelta, kuten aiemmin mainittu Wikipedia osaa sen kertoa. Tämän teorian mukaan kuka vaan voi saada yhteyden kehenkä vaan noin kuuden eri yhteyshenkilön kautta.
Six degrees of separation on laitettu testiin. Lähetimme terveisiä Madventuresin Rikulle ja Tunnalle omien kavereidemme kautta. Spämmäsin Facebookissa seitsemän kaveria. Pari tyyppiä valitsin heidän sosiaalisten kontaktien vuoksi, pari tyyppiä työn ja pari sijainnin vuoksi. Viimeisen valitsin tuurilla ja kivan profiilikuvan takia. Aika näyttää pääsevätkö terveiset ikinä perille saakka. Jälkeenpäin mietittynä, viestissä ei varsinaisesti ollut edes kunnon terveisiä Riku & Tunnalle. Käskettiin vain ilmoittamaan perille saapuneista terveisistä sekä viestien edelleen lähettäneiden nimet.
Linkedin.com on tullut tutuksi. En osaa vielä sanoa, tuleeko se olemaan minulle tärkeä työkalu ammatillisessa verkostoitumisessa. Minulla on sen verran vähän kontakteja, joita voisin hyödyntää, ja täysin tuntemattomia en haluasi kiusata. Toisekseen en kehuisi vielä ansioluettelollani. Sen verran köyhää luettavaa, ettei sitä kehtaa julkisesti esitellä, ei edes suljetussa yhteisössä. Odottaisin vielä vuoden verran tai ainakin kevääseen saakka... Mielellään viiden vuoden päähän valmistumisesta.
Viime luennot ovat menneet vähän ohi korvien. Yhtenä päivänä kirjoitin Madventuresille suunnattua viestiä ja seuraavana päivänä yritin koodailla projektityöhön liittyvää kotisivua. Koodi ei pahemmin edistynyt, mutta viestit saatiin lähetettyä. No, ihan pihalla en sentään ole ollut. Yhtenä teemana oli Persuasive technology tai jotain sinnepäin. Siihen liittyen meillä oli alkulämmittelynä pienimuotoiset improvisaatioesitykset. Asioiden yhteys ei heti löytynyt, mutta kivaa silti oli. Persuasiivisuus liittyy siis suostutteluun elikkäs hienovaraiseen vonkaamiseen. Jos et anna mitään, silloin saat vähemmän tai et saa ollenkaan. Ole siinä sitten ilman.
Taas on uutta opittu ja vanhaa on päässyt samalla unohtumaan. Pitäisi kirjoitella tänne useammin, niin asiatkin olisivat vielä tuoreessa muistissa. Eniveis... viime kerran kirjoittelun jälkeen olemme pohtineet mm. käyttäytymistä. Perehdyimme Herra Foggin käyttäytymisgridiin http://www.behaviorwizard.org/wp/behavior-grid/ ja tähän liittyen meidän piti keksiä itsellemme "pahe", jonka pyrkisimme vähentämään tai poistamaan, tai voihan se vastaavasti olla "hyve", jonka ottaa käyttöön tai lisätä sen käyttöä. Itse päädyin niinkin tylsää aiheeseen kuin aamu-unisuuteen. Asiasta voi lukea lisää "Laiska-paskimuksen haaste"-välilehdestä.
Mitäpä muuta olemme touhuilleet... Viikko sitten aloitimme twiittaamaan ja perjantain luennolla meillä oli vierailevana luennoitsijana latvialainen Agnis Stibe. Koko luennon ajan twiittailtiin ja kuunneltiin luentoa Twitteristä ja sivuttiin myös vähän Facebookia. Luennon erikoisuus oli siinä, että ryhmän twiittaukset näkyivät lähes reaaliajassa uudella sovelluksella. Luennon päätteeksi vastasimme tähän sovellukseen liittyvään kyselyyn.
Foursquare on tutuksi tässä parin päivän aikana. En omista (vielä) kovin älykästä luuria, mutta onneksi sen nettiselaimella pääsee checkaamaan eri paikkohin ja keräämään niitä paljon puhuttuja pisteitä. Nettiselaimen käytössä on se huono puoli, että sillä ei ole mahdollista päästä pormestariksi. Däääm... :( Sain kyllä ladattua Foursquaren sovelluksen kännykkääni, mutta mokomalla ei päässyt kirjautumaan. Joulupukkia odotellessa pitää pärjäillä tällä nykyisellä.
Vielä yksi tämän viikon touhuista... Aloitimme jälleen uuden experimentin. Edellinen Six degrees of separation on edelleen työn alla. En ole vielä saanut yhteydenottoa Rikulta tai Tunnalta. Spämmien lähettämisestä on kulunut varmaan jo kolme viikkoa. Mutta se uusi experimentti... Saimme tehtäväksemme edistää ruokapalvelun järjestäjän eli Sodexon ruokakorttien myyntiä. Meidät jaettiin kolmeen isoon ryhmään ja saimme tehtäväksemme suunnitella mainoskampanjat.
Meidän ryhmällä oli räväkkä alku ja suunnittelimme kaikkea mahdollista ja mahdotonta, kuten esim. Puuha-Peten laulutuokiota ja uhkailua. Molemmat putosivat kuitenkin toteutettavien joukosta ja päädyimme mainostamaan paperilla ja kuvaruudulla sekä houkuttelemaan ostajia arvonnalla ja makeisilla. Sovellamme tehtävään Design with Intent -teoriaa, joka oli yksi luentojen aiheista. Asiasta voi lukea lisää esimerkiksi seuraavasta osoitteesta http://www.danlockton.com/dwi/Lenses
Sodexon ruokakortti-projekti oli ja meni. Eliisan kanssa teimme hyvää parityötä ja käytimme paljon omaa aikaa osuutemme tekemiseen. Suunnittelimme ja toteutimme InDesign-ohjelmalla julisteen ja flyerit, Photoshopilla näytölle laitettavan kuvan sekä Wordilla arvonta-lomakkeen. Valitettavasti loppuporukka ei tainnut olla kovin innokasta. Toisaalta ei tainnut muillakaan ryhmillä mennä kovin hyvin experimentin kanssa. Tällaisen mainoskampanjan suunnittelu oli ihan kivaa ja mielenkiintoista, mutta en osaa yhdistää sitä internet-palveluihin.
Ensimmäisillä tunneilla mietittiin mitä internet-palvelut pitävät sisällään ja päätimme yhdessä mitä erilaisia sosiaalisia yhteisöjä ja palveluja kävisimme läpi. Tulemme jossain vaiheessa kurssia tutustumaan mm. Twitteriin ja Tumblriin sekä Twitch.tv:seen ja Livestream.comiin. Nimeltä mainituista Twitter on ainoa, jonka tiedän entuudestaan, eli uutta asiaa on luvassa.
Yksi asia mikä tekee kurssin suorittamisesta mielenkiintoisen on expan eli pojojen eli kokemuspisteiden kerääminen. Ja kuten peleissä, niin myös kurssilla pisteiden kertyminen nostaa tasoa eli leveliä. Kurssin lopussa leveli määrää, minkä arvosanan tulee saamaan. Todella erikoinen tapa ansaita arvosana ja paras juttu on se, ettei ole ollenkaan tenttiä. Ajatuksena expojen kerääminen tuntuu työläältä. Ehkä se on asian uutuus, joka vaikuttaa ja vastarannan kiiski ei ole vielä tottunut ajatukseen.
Olemme nyt tutustuneet Crowdsourcing ja Wisdom of Crowds -käsiteisiin. Ihan outoja... tai on ne varmaan joskus saattanut olla puheena jossakin, mutta emmie vaan muista mittään. Ensinnä mainittu on suomennettu joukkoistamiseksi. Asian voisi ymmärtää työn tai työtehtävän ulkoistamisella. Esimerkiksi Star wreck -elokuvan osa tuotantovaiheista ulkoistettiin yleisölle. Siten säästyi omaa pääomaa, mutta työ saatiin tehtyä. Toisena esimerkkinä voisin mainita tuoreimmassa Pelaaja-lehdessä (marraskuu/2012) olleesta artikkelista, jossa kerrottiin roolipeli Project Eternitystä, jonka rahoittajana olivat pelaajat.
Jälkimmäisessä käsitteessä, Wisdom of Crowdsissa, ryhmä vaikuttaa yksilön mielipiteeseen tai tapaan ajatella. Selvitimme asiaa teettämällä kyselyn erilaisille kohderyhmille. Kohderyhmät jaettiin ns. tyhmiin, viisaisiin ja satunnaisiin ryhmiin. Kaikki osallistuneet vastasivat täsmälleen samoihin kysymyksiin. Vastauksista koottiin ryhmien keskiarvo ja niitä verrattiin keskenään. Tuloksena oli se, että tietynlaisessa porukassa järjenkäyttö oli ihan omaa luokkaansa. Tarinan opetus lienee se että, jos joskus joudut vastaamaan kyselyyn ja et halua antaa tyhmää kuvaa itsestäsi, varmista että kyselyyn vastaa mahdollisimman paljon erilaisia henkilöitä.
Wikipedia, tuo nörttikansan ja monen muun ensisijainen tiedonlähde. Kaikkiin teksteihin ei ole luottaminen, koska kuka tahansa pystyy tuottamaan sinne tekstiä. Tarkoittaa siis sitä, että viimeksi lukemasi teksti Wikipediassa voisi hyvinkin olla pelkkää puutaheinää ja muuta helinää. Meidänkin pitäisi rekisteröityä Wikipediaan ja tuottaa Oamkin sivulle jotain matskua. Mitäköhän kivaa sitä keksisi..?
Nykypäivänä niin oikeassa elämässä kuin internetissäkin verkostoituminen on iso asia. Kummin sedän kaima voi hyvinkin tuntea sen veljen tädin lankomiehen, joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun jne. Ja tämä "jne" voi olla se tärkeä yhteyshenkilö, jonka kautta kaikki jännä tapahtuu. Six degrees of separation tai kuusi erottavaa askelta, kuten aiemmin mainittu Wikipedia osaa sen kertoa. Tämän teorian mukaan kuka vaan voi saada yhteyden kehenkä vaan noin kuuden eri yhteyshenkilön kautta.
Six degrees of separation on laitettu testiin. Lähetimme terveisiä Madventuresin Rikulle ja Tunnalle omien kavereidemme kautta. Spämmäsin Facebookissa seitsemän kaveria. Pari tyyppiä valitsin heidän sosiaalisten kontaktien vuoksi, pari tyyppiä työn ja pari sijainnin vuoksi. Viimeisen valitsin tuurilla ja kivan profiilikuvan takia. Aika näyttää pääsevätkö terveiset ikinä perille saakka. Jälkeenpäin mietittynä, viestissä ei varsinaisesti ollut edes kunnon terveisiä Riku & Tunnalle. Käskettiin vain ilmoittamaan perille saapuneista terveisistä sekä viestien edelleen lähettäneiden nimet.
Linkedin.com on tullut tutuksi. En osaa vielä sanoa, tuleeko se olemaan minulle tärkeä työkalu ammatillisessa verkostoitumisessa. Minulla on sen verran vähän kontakteja, joita voisin hyödyntää, ja täysin tuntemattomia en haluasi kiusata. Toisekseen en kehuisi vielä ansioluettelollani. Sen verran köyhää luettavaa, ettei sitä kehtaa julkisesti esitellä, ei edes suljetussa yhteisössä. Odottaisin vielä vuoden verran tai ainakin kevääseen saakka... Mielellään viiden vuoden päähän valmistumisesta.
Viime luennot ovat menneet vähän ohi korvien. Yhtenä päivänä kirjoitin Madventuresille suunnattua viestiä ja seuraavana päivänä yritin koodailla projektityöhön liittyvää kotisivua. Koodi ei pahemmin edistynyt, mutta viestit saatiin lähetettyä. No, ihan pihalla en sentään ole ollut. Yhtenä teemana oli Persuasive technology tai jotain sinnepäin. Siihen liittyen meillä oli alkulämmittelynä pienimuotoiset improvisaatioesitykset. Asioiden yhteys ei heti löytynyt, mutta kivaa silti oli. Persuasiivisuus liittyy siis suostutteluun elikkäs hienovaraiseen vonkaamiseen. Jos et anna mitään, silloin saat vähemmän tai et saa ollenkaan. Ole siinä sitten ilman.
Taas on uutta opittu ja vanhaa on päässyt samalla unohtumaan. Pitäisi kirjoitella tänne useammin, niin asiatkin olisivat vielä tuoreessa muistissa. Eniveis... viime kerran kirjoittelun jälkeen olemme pohtineet mm. käyttäytymistä. Perehdyimme Herra Foggin käyttäytymisgridiin http://www.behaviorwizard.org/wp/behavior-grid/ ja tähän liittyen meidän piti keksiä itsellemme "pahe", jonka pyrkisimme vähentämään tai poistamaan, tai voihan se vastaavasti olla "hyve", jonka ottaa käyttöön tai lisätä sen käyttöä. Itse päädyin niinkin tylsää aiheeseen kuin aamu-unisuuteen. Asiasta voi lukea lisää "Laiska-paskimuksen haaste"-välilehdestä.
Mitäpä muuta olemme touhuilleet... Viikko sitten aloitimme twiittaamaan ja perjantain luennolla meillä oli vierailevana luennoitsijana latvialainen Agnis Stibe. Koko luennon ajan twiittailtiin ja kuunneltiin luentoa Twitteristä ja sivuttiin myös vähän Facebookia. Luennon erikoisuus oli siinä, että ryhmän twiittaukset näkyivät lähes reaaliajassa uudella sovelluksella. Luennon päätteeksi vastasimme tähän sovellukseen liittyvään kyselyyn.
Foursquare on tutuksi tässä parin päivän aikana. En omista (vielä) kovin älykästä luuria, mutta onneksi sen nettiselaimella pääsee checkaamaan eri paikkohin ja keräämään niitä paljon puhuttuja pisteitä. Nettiselaimen käytössä on se huono puoli, että sillä ei ole mahdollista päästä pormestariksi. Däääm... :( Sain kyllä ladattua Foursquaren sovelluksen kännykkääni, mutta mokomalla ei päässyt kirjautumaan. Joulupukkia odotellessa pitää pärjäillä tällä nykyisellä.
Vielä yksi tämän viikon touhuista... Aloitimme jälleen uuden experimentin. Edellinen Six degrees of separation on edelleen työn alla. En ole vielä saanut yhteydenottoa Rikulta tai Tunnalta. Spämmien lähettämisestä on kulunut varmaan jo kolme viikkoa. Mutta se uusi experimentti... Saimme tehtäväksemme edistää ruokapalvelun järjestäjän eli Sodexon ruokakorttien myyntiä. Meidät jaettiin kolmeen isoon ryhmään ja saimme tehtäväksemme suunnitella mainoskampanjat.
Meidän ryhmällä oli räväkkä alku ja suunnittelimme kaikkea mahdollista ja mahdotonta, kuten esim. Puuha-Peten laulutuokiota ja uhkailua. Molemmat putosivat kuitenkin toteutettavien joukosta ja päädyimme mainostamaan paperilla ja kuvaruudulla sekä houkuttelemaan ostajia arvonnalla ja makeisilla. Sovellamme tehtävään Design with Intent -teoriaa, joka oli yksi luentojen aiheista. Asiasta voi lukea lisää esimerkiksi seuraavasta osoitteesta http://www.danlockton.com/dwi/Lenses
Sodexon ruokakortti-projekti oli ja meni. Eliisan kanssa teimme hyvää parityötä ja käytimme paljon omaa aikaa osuutemme tekemiseen. Suunnittelimme ja toteutimme InDesign-ohjelmalla julisteen ja flyerit, Photoshopilla näytölle laitettavan kuvan sekä Wordilla arvonta-lomakkeen. Valitettavasti loppuporukka ei tainnut olla kovin innokasta. Toisaalta ei tainnut muillakaan ryhmillä mennä kovin hyvin experimentin kanssa. Tällaisen mainoskampanjan suunnittelu oli ihan kivaa ja mielenkiintoista, mutta en osaa yhdistää sitä internet-palveluihin.
Hyvää tekstiä!
VastaaPoista